Reindeer and igloos

Hanki Reindeer

Porofaktaa

  1. Yli 350 kasvin lautasmalli Kuinka usein olet kuullut jonkun tuttavasi sanovan olevansa kaikkiruokainen? No, poro pistää todennäköisesti silti paremmaksi. Niiden ruokavalioon kun kuuluu yli 300 eri kasvia. Vaikka monipuolinen kasvisten käyttö ruuassa on suositeltavaa myös ihmisille, ei poroista kannata ottaa mallia ihan kaikessa. Poroille kun maittaa myös esimerkiksi ihmisille myrkylliset kärpässienet! Ja jotta saadaan kakka-asiat pyyhittyä heti asialistalta, niin kerrottakoon sekin että porojen talvikauden pienet pyöreät papanat johtuvat kuivasta ravinnosta, johon kuuluvat jäkälien lisäksi luppo ja heinä. Kesäisin sitten jätökset näyttävät hieman erilaisilta, kun ravintokin on monipuolisempaa ja siinä on kosteutta enemmän. 2. Öljyhappoa jaloissa Poro kestää 50 asteen pakkasetkin paksulla ja tiheällä talviturkillaan, mutta kuten tarkkasilmäiset saattavat huomatakin, eivät porojen jalat ole hirvittävän raskastekoiset ja lämpöisen oloiset. Tehokkaan verenkierron lisäksi porojen jalkojen luuytimissä kiertää pakkasnesteen tavoin toimivaa öljyhappoa, joka pitää jalat liikkeessä kovillakin pakkasilla. 3. Silmät vaihtavat väriä ja havaitsevat ultraviolettia valoa Poron silmä on kesäisin kullankeltainen ja talvisin syvänsininen, eikä kyse ole pelkästään kosmeettisesta muutoksesta. Porolla, kuten myös esimerkiksi kissoilla, on silmän aistinsolujen takapuolella kalvo, joka heijastaa valoa. Kalvo aiheuttaa monilla nisäkkäillä silmien kiilumista pimeässä, ja porot laittavat vielä piirun verran muita paremmaksi: Poroilla kalvon väri muuttuu vuodenaikojen valo-olosuhteiden muuttuessa. Talvisin niiden silmät herkistyvät siniselle valolle ja silmien herkkyys jopa tuhatkertaistuu kaamoksen ajaksi. Poron näkökyvyn erikoisuudet eivät kuitenkaan lopu siihen, sillä ne pystyvät näkemään myös ultraviolettia valoa, mikä on ihmisen näkökyvyn ulkopuolella. Se auttaa näkemään muun muassa tummat petoeläimet sekä syötävän jäkälän, sillä ne imevät tehokkaasti myös uv-valoa ja täten näkyvät poroille mustina. Porojen terävät aistit eivät jää vain näköasteelle. Hajuaisti on niin tarkka, että poro löytää jäkälän ilman turhia kaiveluita paksunkin lumihangen alta. 4. Kaksi senttiä päivässä Murrosiän kasvupyrähdys on tuttu monille ihmisolennoille, mutta porot voivat kasvattaa joka vuosi uusiutuvia sarviaan jopa kahden sentin päivävauhtia, mikä taitaa olla maailmanennätysvauhti. Kesällä, sarvien ollessa kasvuvaiheessa, poron sarvet peittää nahka. Tuolloin verenkierto sarvissa on kovimmillaan, ne jopa tuntuvat lämpimiltä ja ovat erittäin tuntoherkät. Syksyn lähestyessä verenkierto heikkenee, nahka putoaa ja sarvet luutuvat. Hirvaiden komeimmat sarvet painavat irrotessaan kymmenisen kiloa. 5. Skalluvaaran koulutupa Utsjoella Suomessa on noin 4 400 poronomistajaa, joista kolmasosa on naisia. Jokaisella poronomistajalla on myös oma merkkinsä, jolla hän merkkaa kaikki omistansa porot. Merkki leikataan vasojen korviin poroerotuksen yhteydessä. Merkkejä vähemmän tunnettu asia kuitenkin on Utsjoella Skalluvaaran koulutupa, jonka Nastolan Rotaryklubi lahjoitti vuonna 1992 Guovssu ry:lle. Koulutuvan avulla poroperheiden lapset voivat käydä koulua myös erotusten aikaan. Poroaidalle kun monet nuoret menevät joka tapauksessa. 6. Varsinaisia vauhtihirmuja Porokilpailuja on järjestetty Suomessa vuodesta 1932 asti, ja nykyiseen Poro Cupiin kuuluu vuonna 2020 viisi osakilpailua sekä Inarissa järjestettävät kuninkuusajot maaliskuun lopussa. Kilpailumatkat ovat 1000 ja 2000 metriä, ja poro vetää perässään suksilla olevaa ohjastajaansa. Vauhtia on kovimmillaan jopa 60 kilometriä tunnissa, joten huippuluokan kilpaporot ovat melkoisia vauhtihirmuja. Kilpailevien porojen treenaaminen on monivuotinen projekti. Lisäksi sopivien porojen tunnistaminen erotusten yhteydessä on haasteellinen tehtävä, ja erot huipulla ovat todella pieniä. Kesät ja syksyt kilpaporotkin viettävät kuitenkin tavallista poronelämää muiden mukana.     Source: House of Lapland https://www.lapland.fi/fi/asuminen/asuminen-lapissa/poro-fakta/

  • Vasaran porotila

Sledge ride

Porotilan Lasi-Iglut yksityiskäyttöösi

Lappi on kaikkina vuodenaikoina upea matkakohde ja Peerajärven rannalla sijaitsevan Vasaran Porotilan Lasi-Iglut on täydellinen paikka sosiaaliseen eristäytymiseen, kun haluat taata yksityisyyden.   VUOKRAA KOKO POROTILA YKSITYISKÄYTTÖÖN 3100 € / vrk Talvisesongin 2020-2021 erikoisuutena tarjoamme asiakkaillemme mahdollisuuden vuokrata koko Vasan Porotila yksityiseen käyttöön. Varaa kaikki neljä Lasi-Iglua, illalliskota, sauna, palju ja grillikota hintaan 3100€ / vrk. Porotilan isäntäpariskunta on paikalla ympäri vuorokauden varmistamassa vierailusi onnistumisen.   Hinta sisältää: Yhden yön yöpymisen 8 henkilölle Puolihoidon (aamiainen ja illallinen) Saunan ja paljun käytön Talviurheiluvälineet (potkukelkat, pulkat, lumikengät ja liukulumikengät) sekä talvivarusteet (haalarit, talvikengät, hanskat ja hatut) ovat käytössänne vierailunne ajan Porot pihapiirissä ilahduttamassa teitä oleskelunne aikana Lisämaksusta Lisähenkilö 150€/vrk Päivä poromiehenä safari kahdeksalle hengelle 1880€ (saatavilla joulu-huhtkuussa) Yksityiskokki, Sommelier tai jooga-ohjaaja porotilalle Muut toivomanne ohjelmapalvelut tai pidennetty majoittuminen   Tarjous on voimassa ajalla joulukuu 2020 - huhtikuu 2021. Huomioithan, että aktiviteetit ja porojen liikkeet ovat sidoksissa vallitsevaan lumitilanteeseen    Tiedustelut ja varaukset sähköpostitse: info@arcticlandadventure.com tai puhelimitse +358 50 537 5295. Lämpimästi tervetuloa!  

  • Booknow
Nils-Matti Vasara

Mia and Niti

Vasaran porotilan tarina

Nils Matti Vasara – Niti  - on poromies suvussa, joka on hoitanut porojaan Käsivarren ja Norjan tuntureilla jo kaksitoista sukupolvea. Hänen äitinsä suku Ristat (Rist) tulevat Norjasta Koutokeinon alueelta ja isän suku Vasarat ovat paimentaneet porojaan Käsivarren, Norjan ja Ruotsin suurtuntureilla aikojen alusta asti. Vasarat ovat olleet ensimmäisiä ja valtasuku alueella, muut ovat tulleet myöhemmin ja Nitin isän suvun suostumuksella saaneet jäädä alueelle. Poromieheksi synnytään. Ikiaikainen elämäntapa peritään ja verenperintönä siirtyy tietoisuus porojen käyttäytymisestä ja hoitamisesta. Ainakin parhaimmille. Ja Niti on paras. Poromiehen työ on rankkaa, tuntureille lähdetään vaikka taivaalta sataisi  pieniä vihreitä miehiä tai tuuli ujeltaisi niin että korvat soi, vaikka pakkasta olisi -40 astetta tai näkyvyys olisi nollassa. Poroja pitää paimentaa. Poron sanotaan olevan tuulen omaisuutta. Ne liikkuvat tuulien mukaan ja poromies liikkuu porojensa mukaan, väsymättä joka päivä vuodet läpeensä. Poro on viisas. Se tunnistaa hoitajansa äänestä, löytää ruokaa metrisen hangen alta, selviää ääriolosuhteissa hyytävässä kylmyydessä, kantaa mukanaan ikiaikaista perimää ja tietoa siitä, mitä kulloiseenkin vuodenaikaan tulee tehdä ja missä. Poron karva on erinomainen suoja kylmyyttä vastaan. Jokainen karva on ontto ja karvan sisällä on ilmaa, joka on paras eriste kylmässä.   Porot vasovat keväällä pälville. Ne saavat yhden vasan kerrallaan. Ensimmäiset vasat saattavat syntyä jo huhtikuun lopussa ja viimeiset yleensä heinäkuussa. Pikkuiset ovat yhtä pitkää honteloa jalkaa ja kömpelöä ruumista, mutta jo parissa päivässä niistä tulee niin nopeita, ettei niitä ihminen juoksemalla kiinni saa. Yleensä vasa seuraa emäänsä seuraavan vasan syntymään asti, eli noin vuoden. Poro on vähän itsekäs. Jos vasa menettää emänsä, toinen naarasporo ei ota vasaa hoitaakseen. Mia ja Niti ottaa – siksi tilalla on useasti kesyjä poroja pihassa. Niitä sanotaan aljuiksi. Poro ei luonnostaan ole kesy, vaikkakin utelias ja tottuu ihmiseen. Juhannuksen aikaan vasat merkitään. Korviin leikataan omistajan merkki, sanat jotka osoittavat asiasta tietäville kenelle poro kuuluu. Poro on puolivilli eläin ja jokaisen poron omistaa joku. Merkitysaika on tärkeä poronomistajille sekä porojen merkitsemisen että sosiaalisen kanssakäymisen takia. Kesän porot syövät ja valmistautuvat rykimäaikaan eli kiimaan joka on syksyllä syys-lokakuussa. Urosporot eli hirvaat kasvattavat upeat sarvet, joita tarvitaan rykimäaikana. Hirvaat valloittavat itselleen lauman naarasporoja, joita mustasukkaisesti vahtivat muilta hirvailta. Tällöin hirvaat tappelevat keskenään jopa niin rajusti, että joku voi kuolla. Tänä aikana sekä naaras- että urosporot oleilevat samoissa tokissa, mutta rykimän jälkeen urosporot hakeutuvat yhteen ja erilleen naaraista. Ne ovat tapelleet toistensa kanssa ja astuneet naaraita 4-6 viikkoa yhtäsoittoa ja laihtuneet varjoiksi entisestään, nyt ne haluavat levätä. Hirvaat suuntaavat kotiin porotilalle, missä tarjoilu pelaa paremmin kuin tunturissa. Porot syövät melkein kaikkea mitä löytävät luonnosta ja talvella se kaikki kaivetaan lumen alta. Niitä myös ruokitaan jäkälällä, heinällä ja poroille tarkoitetulla lisärehulla (heinää, melassia ja vitamiineja). Ne eivät tee juuri muuta kuin syövät ja nukkuvat. Rykimäaika verotti kaikki niiden voimat joten lepo on tervetullutta. Ne ovat niin nääntyneitä, etteivät jaksa kantaa mahtavia sarviaan, joista ne luopuvatkin alkutalven aikana. Poro siis pudottaa sarvensa joka vuosi. Ja joka vuosi se kasvattaa sarvet uudelleen, vuosi vuodelta isompina, mutta aina suunnilleen samanlaisina. Parhaat poromiehet tunnistavat poronsa myös sarvista. Myyntierotukset alkavat marraskuussa ja kestävät tammi-helmikuulle asti. Tuolloin poroelosta valitaan teuraaksi menevät ja elämään jäävät porot. Useasti myydään vasoja tai nuoria poroja, yleensä urospuolisia. Naaraita käytetään siitokseen. Myös tämä myyntierotusten aika on tärkeää sekä elinkeinon että sosiaalisen elämän kannalta. Poromiehen elämä kulkee käsi kädessä luonnon kiertokulun ja vuodenaikojen sekä poron elinvuoden tapahtumien kanssa, kelloa poromies ei tarvitse.

  • Vasaran porotila
Niti

Vuodenajat

LAPIN VUODENAJAT Lapin vuodenaikojen muutokset ovat selkeästi havaittavissa. Pohjoisessa eletään tiiviissä luontoyhteydessä ja vaihtuvat vuodenajat tuovat merkittäviä muutoksia ihmisten päivittäiseen elämään. Kaamos on vuoden pimeintä aikaa, jolloin aurinko ei nouse lainkaan horisontin yläpuolelle. Enontekiössä kaamos alkaa joulukuun alkupuolella ja kestää noin kuukauden. Kaamos ei kuitenkaan ole pelkkää synkkyyttä. Se on kauniita värejä taivaanrannassa, lempeää hämärää ja rauhallisuutta huokuvia sinisiä hetkiä. Lappia voisikin kuvata kahdeksan vuodenajan kohteeksi. Kaamoksen jälkeen koittaa huurteinen talvi, jota seuraa kuohkeiden hankien aurinkoinen kevät. Alkukesään kuuluu olennaisesti jäiden lähtö, jonka jälkeen seuraa laskematon keskikesän aurinko. Loppukesän satokautta seuraava syksy tuo tullessaan upean ruskan, joka kestää hetken ennen ensilumen maahan ehtimistä. LUMISET TALVET Talvi kestää Lapissa liki 200 päivää. Maa saa lumipeitteen loka-marraskuussa, jonka lämpö sulattaa pois vasta toukokuun lopulla. Enontekiössä on Suomen alhaisimmat keskilämpötilat ja helmikuu on tilastollisesti vuoden kylmin aika. Lunta talvella kertyy puolesta metristä yli metriin, mahdollistaen monet talviharrastukset kuten hiihdon, lumikenkäilyn tai moottorikelkkailun. Lumiset maisemat ja rauhallinen tunnelma luo myös ihanteelliset puitteet joulun viettoon.   AURINKOINEN KEVÄT Auringonsäteet ja hohtavat hanget kutsuvat talviurheilun ystäviä luokseen aina toukokuun puoliväliin asti.  Lumet ja jäät sulavat pikkuhiljaa pois ja auringon lämmön voi todella tuntea. Lumisateiden ja ”takatalven” mahdollisuus jatkuu vielä kesäkuuhun asti myös lämpötilojen pysytellessä viileänä. Jo pelkkä luonnon hiljaisuus, lisääntynyt valo ja linnunlaulu ovat oivia syitä lähteä nauttimaan Lapin keväästä. KESÄN YÖTTÖMÄT YÖT Kesä on otollista aikaa esimerkiksi vaelluksille, pyöräretkille, melontaan ja kalastukseen. Kesällä Lapin yöt ovat kirkkaita auringon pysytellessä horisontin yläpuolella. Ympärivuorokautista valoa riittää aina toukokuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin. Hellepäiviä on harvoin, koska Lapin kesän lämpötilat pysyttelevät noin 10-16 celciusasteen välissä. Lämpimintä on heinäkuun lopussa ja sateita esiintyy eniten elokuussa. Hyttysiin kannattaa varautua ja suojautua niiltä etenkin kosteina kesinä ja erämaan luonnossa. SYKSYN SADONKORJUU JA RUSKA Ruska-aika alkaa ensimmäisenä Pohjois-Lapista ja ajoittuu syyskuun alkupuolelle. Päivät lyhenevät ja ensimmäiset pakkasyöt hiipivät. Maa ja kasvistot alkavat hehkumaan lämpöisissä väreissään. Ruskan upeaa väriloistoa voi vain ihailla, mutta se on myös mitä mainiointa aikaa liikkua luonnossa ja esimerkiksi marjastaa ja sienestää.      

  • Season
  • Vasaran porotila

Uutiskirje


You are now subscribed